JOLURAUHAA

On aika rauhoittua Joulun viettoon, siispä toivotan teille kaikille 
ihanaa ja rauhallista Joulua!






VIIMEHETKEN FIMOILUT

Poju on innokas fimomassasta askartelija ja halusi jouluvalmistelujen keskellä alkaa muovailemaan. Itsekin maltoin istua alas ja keskittyä muokkaamaan massaa. Aika kivoja juttuja saimme aikaiseksi. Näistä tuli lopulta oikein hyvät viimehetken joululahjat.





LÄMPIMÄMPÄÄ JOULUA: JOULULAHJAT PÄIVÄKODIN TÄDEILLE


Meillä on ollut tapana muistaa Pojun hoitajia pienellä lahjalla sekä keväisin että jouluisin. Mielestäni lahjan antaminen on vähintä miten voimme osoittaa kiitollisuutta heidän tekemästään upeasta työstä lapsemme kanssa. Kyse ei suinkaan ole suuren suurista lahjoista, vaan ennemminkin mennään ajatus on tärkein-teemalla. Yhtenä keväänä annoimme keksiainekset purkissa kun taas yhtenä jouluna hoitajat saivat punaviinipullot.

Tällä kerralla innostuin tekemään jouluista rocky roadia. Käärin herkkupalat pahvilautasella sellofaaniin ja mukaan sujautin lisäksi Marimekon kivan näköiset servettipaketit. Piparminttukepit ja kuusen havut vielä koristeiksi ja lahjat ovat valmiit. 


JOULUINEN ROCKY ROAD

200-250 g Fazerin sinistä
200 g valkosuklaata
100 g Taloussuklaata
noin 10 piparkakkua
100 g kuivattuja karpaloja


 Murenna piparit ja leikkaa karpalot pienemmiksi.
Sulata suklaat yksitellen ja kaada kerroksittain esimerkiksi leivinpaperilla päällystetylle lautaselle. Laita suklaakerrosten väliin piparin muruja ja karpaloita. Jäähdytä jääkaapissa vähintään tunti. Leikkaa veitsellä palasiksi.

Tuli muuten tosi makeita:P!






Tämä postaus on osa Lumoblogien #lumohaastetta, jossa on kuukausittain vaihtuvat teemat. 
Joulukuun #lumohaasteen saatesanoina ovat "Lämpimämpää joulua". Joulukuussa emme vedä villasukkia vain omiin jalkoihin, vaan haastamme jokaisen tekemään jotain hyvää joka tuo iloa toiselle ja lämmittää yhtä lailla niin saajan kuin antajansakin mieltä. 
Sinäkin voit osallistua linkkaamalla teemaan sopivan blogipostauksesi Lumojen Facebook-sivulle tämän kuvan alle tai jättämällä sinne muuten vaan omia ajatuksia auttamisesta.

NOPEAT JOULUKORTIT


Ensin ajattelin, että tänä vuonna en jaksa vaivata päätäni joulukorttien lähettämisellä, kuten en viime vuonnakaan. Mutta joku ihmeen hinku minulla oli kuitenkin niitä alkaa toteuttamaan. Ihan niin kuin kädet eivät olisi muutenkin jo aivan täynnä hommaa.


Nämä kortit eivät lopulta paljoakaan aikaa tai vaivaa vaatineet. Tyylilleni uskollisena korteista tuli jälleen yksinkertaisia ja mustavalkoisia. Ostin valmiita valkoisia korttipohjia. Pari mustaa löytyi ennalta kaapista. Ennalta löytyivät myös akryylimaalit ja kirjainleimasimet. Vaikein homma taitaa olla saada kortit vielä postiin ajallaan. Muistakaa siis, että maanantaina 14.12. on viimeinen päivä postittaa joulukortit kotimaassa halvemmalla postimaksulla.




JOULUPIPARIT


Tein ensimmäistä kertaa ihan itse piparkakkutaikinan Paraisten piparkakku-reseptillä, jolla äitinikin on aina mielettömän hyvät piparit leiponut. Eilen oli leivonnan aika ja olin ajatellut Pojun olevan innoissaan apuna muottien painelussa, mutta niinhän siinä kävi, että Poju kauli taikinan tiukasti kiinni kaulimeensa, kyllästyi ja pakeni Pleikkarin pariin. Minä sitten yritin nauttia leipomisesta yksikseni Typyn nukkuessa päiväuniaan.


PARAISTEN PIPARKAKUT

1 1/2 dl siirappia 
2 1/3 dl sokeria 
250 g voita 
2 tl kanelia 
2 tl inkivääriä 
2 tl neilikkaa 
1 rkl pomeranssinkuorta 
2 munaa 
3 tl soodaa 
8 dl vehnäjauhoja

Kiehauta siirappi ja mausteet kattilassa. Vatkaa pehmennyt voi ja sokeri vaahdoksi. Sekoita jäähtynyt siirappimausteseos joukkoon. Lisää munat voimakkaasti vatkaten. Sekoita sooda jauhoihin ja lisää muiden ainesten sekaan. Laita taikina kylmään ja leivo piparit seuraavana päivänä. Paista 200 asteessa noin 5-7 minuuttia. 




Kyllä niistä tuli niin hyviä kuin muistin ja kotiin saatiin ihanan jouluinen tuoksu.

MUKAVAA VIIKONLOPPUA!

KASTELAHJAT





Typy sai parin viikon takaisissa ristiäisissä aivan ihania lahjoja. Kokosin lahjat kuvaan, josko joku teistä lukijoista kaipaa lahjavinkkejä tuleviin ristiäisiin tai nimiäisiin. Kuvan laatu on surkea, kun valoa ei ole edes päivisin riittävästi.

Moneyphant Säästölipas on ehdottomasti skandinaavisen designin ystävän (kuten minun:)) mieleen. Pinkit First star Converset on ihan ylisöpöt. American Apparelin musta-valkoraidallinen body on ihana lahja sekä tytölle että pojalle. Perinteinen kummilusikka, säästölipas ja ensialbumi ovat aina varmoja lahjavalintoja. Typyn saama kummilusikka on matkannut meille Kolumbiasta saakka. Kuvasta puuttuu satukirja, jonka Poju halusi ottaa iltasatuhetkiin.

Postaus sis. mainoslinkkejä.

KYNTTELIKKÖ TIILISKIVESTÄ

Sain jostakin idean antaa tiiliskivelle uuden käyttötarkoituksen kynttelikkönä. Juuri sopiva tiiliskivi löytyi vanhempieni varastosta, kun isältäni vähän kyselin. Aluksi ajattelin punatiiltä, mutta isän kantaessa tämän yksilön näytille, totesin sen olevan paljon parempi kuin punainen. Juuri tällaisena pelkkänä, ilman mitään ihmeempiä lisukkeita. 







Toimisi hyvin adventtikynttelikkönäkin neljällä kynttilällä.

Mitäs pidätte?

Niin ja oikein hyvää Itsenäisyyspäivää ja toista adventtia teille kaikille! 

KUUSI LASIPURKISSA


Joulunodotus alkaa nostamaan ilmeisesti päätään täällä meilläkin, kun aloin kaipaamaan havuja sisustukseen. Nappasin lenkin varrelta pienen kuusen alun mukaani ja laitoin sen lasipurkkiin. Kuusi kasvoi aivan tien vieressä pahassa paikassa metalliaidan alla, joten ajattelin että en tee väärin, jos sen siitä pois nyppäsen.

Lisäsin vielä pallovalot taulun päälle ja sain hieman talvisemman tunnelman olkkariimme. Mun mielestä näyttää aika kivalta. Mitäs sä oot mieltä?



VALOA PIMEÄÄN: JOULUN ODOTUS JA KODIN LÄMPÖ



Monien mielestä marraskuu on pimeydessään ankein kuukausi vuodessa. Itsestäni se ei ole niinkään ankea. On ihanaa jäädä hyvällä omalla tunnolla sisälle, kun ulkona sataa ja on synkkää. Marraskuussa alkaa joulun odotus, joka on pieni valon pilkahdus pimeässä. Lumi toisi toki hieman kaivattua valoa pimeyteen, mutta sitä ei täällä etelässä taida olla hetkeen luvassa.

Kun illan pimetessä ulkona vihmoo vettä ja nurkissa ulvoo tuuli, on ihan parasta vetäytyä sohvan nurkkaan. Sytyttää muutama kynttilä, juoda kuppi teetä ja katsella takassa loimuavaa tulta. 

Tosin tällä hetkellä vauvan vaatiessa tämä kaikki taitaa jäädä useimmiten pelkästään ajatuksen tasolle (paitsi ehkä sohvan nurkkaan vetäytyminen). Tai ainakin tee on tullut useampana iltana juotua haalenneena ja kynttilät unohtuneet sytyttää. Takkatulikin on sammunut ennen kuin sitä on ehtinyt huomaamaankaan. Aikansa kutakin. 





Tämä postaus on osa #lumohaastetta, johon sinäkin voit blogisi kanssa osallistua! Lumohaaste on kuukausittain vaihtuva teema, jossa bloggaajat haastetaan kirjoittamaan annetusta aiheesta oma näkökulmansa. Kuukauden mielenkiintoisin Lumojen Facebookiin linkitetty postaus julkaistaan Lumoblogien sivuilla! Myös Instagramissa voit merkitä aiheeseen sopivia kuvia hashtagilla #lumohaaste ja merkitsemällä siihen myös @lumoblogit. Marraskuun teema on: Valoa pimeään.

Postaus sis. mainoslinkkejä.

MAKEANHIMO (JA IMETYS)


Oikeastaan vähän jopa nolottaa kirjoittaa tästä, mutta jotenkin tuli sellainen olo, että haluan jakaa tämänkin kanssanne. Uskon, että teidän lukiojoiden joukosta löytyy useampikin, joka kärsii samasta vaivasta, nimittäin järjettömästä makeanhimosta.

Olen aina ollut erittäin perso makealle ja olen pitänyt useampiakin herkuttomia kausia elämäni aikana aina kuitenkin palaten karkkipussien ja suklaalevyjen ääreen. Pisin aika jolloin olen ihan todella saanut kontrolloitua makeanhimoani on ollut, kun karppasin vuoden päivät noin neljä vuotta sitten. Silloin makeaa ei ihan oikeasti tehnyt mieli, mutta jotenkin salakavalasti pikkuhiljaa aloin lisäämään hiilaripäiviä viikkoihin ja niinpä herkut alkoivat taas maistua liian hyvältä.

Ennen raskautta sain aika hyvin pidettyä makean syönnin aisoissa niin, että se ajoittui vain viikonlopuille. Raskausaikana herkuttelu lipsahti viikollekin ja  jopa useampaan päivään.

Nyt vauvan synnyttyä ja imetyksen alettua makeanhimo on räjähtänyt käsiin. Kun pahin verensokerin romahdus ja väsymys päivällä iskee, on saatava sokeria. Sama pätee illalla myöhään, kun vielä kukun vauvan kanssa hereillä muiden nukkuessa. 

Kun ainoa makea mitä kaapista löytyy on mansikkahillo, käy se oikein hyvin taltuttamaan pahimpaa sokerihimoa paahtoleivän päällä. Ja yksi päivä makeanhimoissani kolusin kaappeja löytäen sieltä kovettuneita vaahtokarkeja ja puoliksi syödyn Snickers-patukan, jonka parasta ennen päiväys oli mennyt heinäkuussa. Arvatkaa jätinkö syömättä? NO EN!

Reilut 10 raskauskiloa putosivat nopeasti synnytyksen jälkeen. Vielä olisi muutama kilo karistettavana. En jaksa panikoida makeansyönnistä tai painonpudotuksesta. Tämän elämäntilanteen keskellä suon herkuttelun itselleni, mutta voisin sitä edes vähäsen kohtuullistaa;P.

Hyviä vinkkejä sokerihimon taltuttamiseen otetaan vastaan:). 


ROTTINKISÄNKY




Koska asumme talossa, jossa makuuhuoneet sijaitsevat yläkerrassa, halusin vauvalle sängyn myös alakertaan, olohuoneeseemme. 

Jo hyvissä ajoin ennen vauvan tuloa tiedustelin asuinalueemme Facebook-kirpparilta olisiko jollakin myydä tai lainata meille vauvan ensisänkyä. Hakusessa oli joko rottinkinen tai metallinen sänky. Kävi niin hyvä tuuri, että eräs kirpparin jäsen oli halukas pääsemään väliaikaisesti eroon varastossaan lojuvasta sängystään. Sänky sattui olemaan juuri sellainen mitä olin havitellutkin ja niinpä kävimme hakemassa sängyn lainaksi. 

Sänky on kotimaisen Annansilmät-Aitan valmistama ja mielestäni todella kaunis. Kovin pitkä sängyn käyttöikä ei yhdellä lapsella ole, mutta vauvan ensimmäisiksi kuukausiksi juuri hyvä. 

Vauva ei sängyssä nuku läheskään päivittäin, mutta koska vauva nukkuu vielä melko paljon, on kiva että hänellä on nukkumapaikka myös asuinkerroksessa, missä oleskellaan päivisin. Pisimmät päiväunet maistuu parhaiten ulkona vaunuissa ja yöunet pääosin pinnasängyssä makuuhuoneessamme. 







HALLOWEEN



Monen muun tapaan mekin vietimme eilen Halloweenia ystävien ja lasten kanssa. Sain kuin sainkin juhlakoristelut hoidettua perjantai-iltana ennakkoon. Kurpitsaa koversin sitteriä hytkytellen. Eilen ennen juhlien alkua Typy otti kunnon päiväunet ulkona vaunuissa ja sain keskittyä suklaakakun leipomiseen ja muihin tarjoiluihin sekä pöydän kattamiseen. Ajan käyttö on mennyt ihan uusiksi vauvan tulon myötä ja siihen on tälläisen höyrypäänkin totuttava. Onneksi mentiin nyyttäriteemalla, niin ei kaikki valmistelut olleet minun kontollani. Ja lisäksi sain auttavia käsiä ystäviltä vauvan hoidossa juhlien aikana, joten minäkin pystyin nauttimaan rauhassa pöydän antimista.















RIESKAT AAMUPUURON JÄMISTÄ


Kotivinkissä oli niin hyvä ja helppo niksi aamupuuron jämien hyödyntämiseksi, että oli ihan pakko testata sitä yksi aamu, kun puuroa jäi yli tarpeen ja haluan jakaa vinkin myös teidän kanssanne.

Sekoita 4 desiä kaurapuuroa, 1 kananmuna, 2-3 desiä vehnäjauhoja sekä ripaus suolaa.

Nosta taikinasta kasoja leivinpaperille ja levitä rieskoiksi. Paista 250 asteessa 10-15 minuuttia.

Päälle voita ja suuhun. HERKKUA!