RIESKAT AAMUPUURON JÄMISTÄ


Kotivinkissä oli niin hyvä ja helppo niksi aamupuuron jämien hyödyntämiseksi, että oli ihan pakko testata sitä yksi aamu, kun puuroa jäi yli tarpeen ja haluan jakaa vinkin myös teidän kanssanne.

Sekoita 4 desiä kaurapuuroa, 1 kananmuna, 2-3 desiä vehnäjauhoja sekä ripaus suolaa.

Nosta taikinasta kasoja leivinpaperille ja levitä rieskoiksi. Paista 250 asteessa 10-15 minuuttia.

Päälle voita ja suuhun. HERKKUA! 






SUORETKI

Vietin viikonlopun lasten kanssa vanhemmillani. (Tuntuupa hassulta puhua lapsista monikossa, kun niin kauan mukana on kulkenut vain yksi lapsi.) Lauantaina syksy tarjosi parastaan ja lähdimme nauttimaan aurinkoisesta ilmasta Torron kansallispuistoon. Kolmeviikkoinen Typy pääsi mukaan rintareppuun ja hänelle maistui unet hienosti suolla koko retkemme ajan. 

Jännä miten toisen lapsen kanssa sitä on paljon rohkeampi. Pojun ollessa kolmeviikkoinen ei olisi tullut mieleenkään lähteä suolle samoilemaan. Tuolloin tuli kyllä vietettyä ensiviikot tiiviisti neljän seinän sisällä. Tosin oli silloin pakkastakin ihan tuhottomasti.







Suolla on ihan mielettömät maisemat, jossa sielu lepää. Vaarin natiseva, karhut karkoittava lenkkari ja "Torron Zorro"-jutut toivat ihan oman jännityksensä Pojun suoretkeen;).







Raikas syysilma teki niin hyvää!


PAKSUNA: Raskausviikot 31 - 41+

Tässä vielä jatkoa raskausviikkojen tajunnanvirralle. Raskausviikot 16 - 30 löytyvät täältä ja raskausviikot 1-15 täältä.


RV31+ Näillä viikoilla koko päivä Linnanmäellä on melkoisen raskasta. Kivaahan siellä oli, mutta seuraava päivä menikin sitten melkolailla lepäämisen merkeissä. Selkä ja jalat ihan poikki. Olisi ollut hyvä muistaa laittaa tukivyö jo ennalta, mutta ei kaikkea näköjään voi muistaa. Tällä viikolla kroppani teki minulle muutenkin tepposet. Pidätyskyky ei olekaan enää ihan kohdillaan eikä tarvittu kuin yksi hillitön naurukohtaus mökkilaiturilla ja niinhän siinä kävi, että jalassani olleet feikkicrocsit täyttyivät lämpimällä nesteellä minun kykenemättä tehdä yhtään mitään tapahtumaa estääkseni:D. Ja eikun vaatteet pois ja järveen.

Neuvolassa kaikki oli ok ja painoa on kertynyt tähän mennessä 12,5 kg. Tällä herkuttelulla lisää ehtii tulla vielä roppakaupalla:P.



RV32-33+ Johonkin nämä viikot katoavat ja kun on kesäloma päällä, tuntuu että viikot menevät vieläkin nopeammin, Pikkuhiljaa olen tehnyt listaa synnärille otettavista tavaroista. Koska se sairaalakassi kannattaakaan olla pakattuna? En ole jaksanut pahemmin stressata. Vaunukoppa, ensi- ja pinnasänky, rintareppu, turvakaukalo ja vaatteita on tullut hankittua, mutta kaikki lojuvat jossakin varaston nurkassa eikä mitään ole vielä valmiina paikallaan. No eipä tässä vielä pitäisi kiire ollakaan. Ajattelen kai, et sitten kun äitiysloma virallisesti alkaa, alan ihan todellisen pesän rakentamisen.
Nyt vaivanani ovat olleet levottomat jalat öisin ja yöunet ovat keskeytyneet tästä syystä joka yö. Niin raivostuttavaa! Olen nukkunut lento- tai kompressiosukat jalassani joka yö, mutta eivät ne inhottavaa tunnetta jaloista pois kokonaan vie. Olen joutunut nousemaan joka yö venyttelemäään pohkeita ja hieromaan jalkojani. Toivottavasti tämä vaiva jää viimeistään synnärille. 





RV34+ Poju ilmoitti muuttavansa Japaniin tai vaihtoehtoisesti pyysi minua lähtemään Berliiniin, kun sain muutamat kunnon kilarit hänelle ihan mitättömistä asioista. Hermot alkavat olla ajoittain totaalisen riekaileina enkä pysty hillitsemään tunteenpurkauksiani kovinkaan onnistuneesti. Poju parka! Välillä on kyllä niin paskamutsi-fiilis ettei tosikaan. Itkukohtauksilta ei ole vältytty ja mies on saanut myös oman osansa. Tosin tämä raskaus on sujunut tähän asti ilman suuremia tunteenpurkauksia, niin nyt on ollut ehkä helpompaa antaa tilaa omille negatiivisillekin tunteille ja kuulostella paremmin itseä. Ja uskoisin miehenkin ymmärtävän ajoittaista kiukkuisuuttani paremmin kuin ensimmäisen raskauden koko 9 kuukautta kestänyttä veemäisyyttäni. Huh se oli kamalaa!



RV35+ Pystyin vielä lakkaamaan itse varpaankynteni. Ilman hikikarpaloita, puhinaa ja puuskutusta se ei onnistunut, mutta seisoma-asennossa jalka sohvapöydälle nostettuna sain sen tehtyä. Niin ylpeä itsestäni :D. 
Äitiysloma alkoi virallisesti ja aika omituista, että minusta tuntuu välillä siltä, että olisin ihan valmis palaamaan takaisin töihin kesäloman vieton jäljiltä.
Vietimme viimeistä kertaa Pojun kanssa yön mökillä. Päätin, että kotoa ei enää olla yön yli poissa, jos se lähtö tuleekin keskellä yötä.  



RV36+ Olen saanut vauvanvaatteita pestyä ja ajatuksissa on sairaalakassin pakkaaminen. Jokohan pikkuisen sängyt voisi pedata valmiiksi, vai pölyyntyvätkö turhaan, jos näin ajoissa petaa? Hengittäminen on ajoittain hyvin vaivalloista ja toivoisin vauvan laskeutuvan jo alemmas. Tosin sitten saakin juosta vessassa entistä useammin. Ihan kuin siellä ei jo nyt joutuisi ravaamaan ihan koko ajan. 
Yöt ovat toisinaan melko levottomia eikä hyvää asentoa meinaa löytyä. Joinain öinä olen hereillä vielä kello puoli neljä ja toisinaan nukun kuin tukki. Öisin valvoessa päähän on tullut ikäviä ajatuksia "Olenko sittenkään valmis?" Haluanko sittenkään tätä lasta?" Miten ihmeessä selviän tästä?" Ja kun nämä ajatukset tulevat yön pimeinä tunteina, ovat ne ahdistavuudessaan jotakin aivan järkyttävää. Olen huomannut, että oloa helpottaa kun ikävistä ja pelottavista ajatuksistaan avaa suunsa. Ja vielä helpottavampaa on kuulla, että ajatukset ovat täysin normaaleja eivätkä teekään minusta hirviö-äitiä. Tunteet ovat nyt pinnassa ja itku todella herkässä. Voihan hormoonit!!
Poju aloitti päiväkodin ja voin keskittyä nyt enemmän itseeni ja lepäämiseen kolmena päivänä viikossa. 
Hei tämän raskausviikon loputtua vauva on täysiaikainen:)! Uskomatonta!



RV37+ Kolmattakymmenettäkahdeksatta raskausviikkoa käydään. Vauva katsotaan täysiaikaiseksi, jos se nyt syntyisi. Mihin tämä raskausaika on oikein kadonnut. Tuntuu kuin se olisi kulunut lopulta vähän liian nopeasti.


RV38+ Olo käy koko ajan tukalammaksi. Välillä parempia ja välillä huonompia päiviä. Merkkejä synnytyksen käynnistymisestä ei ole. Kova touhuaminen saa välillä supistuksia aikaiseksi, mutta kun asetun aloilleni, ne loppuvat. Öisin tuntuu, että tukehdun ja vessassa saa ravata vähintään kaksi kertaa yössä. Liikkuminen on vaivalloista ja väsyn helposti. Yritän olla rasittamattani itseäni liikaa ja levätä, mutta usein huomaan ylirasituksen merkit liian myöhään ja lamaannuttava väsymys on saanut vallan. Sitten iskee kiukku. 
Syömisestä tulee joka kerta liian täysinäinen olo ja tekisi mieli oksentaa. 

Jos raskauden puoli väli oli suhteellisen seesteistä aikaa, eivät hermot meinaa kestää enää yhtään mitään.

Viimein sain pakattua sairaalakassin. 









RV39+ En jaksaisi enää yhtään. Esikoinen käy hermoille koko ajan enemmän ja enemmän ja huutoraivoan pienemmistäkin asioista. Kaikki muutkin ihmiset ovat vain ärsyttäviä. Olen muuttunut ihmishirviöksi:/.
Joinain öinä nukun ihmeellisen hyvin ja toisina taas herään kesken unien enkä meinaa saada millään uudestaa unen päästä kiinni.

Neuvolassa todettiin, että vauvan pää ei ole kiinnittynyt ja että vauva on melko ylhäällä. Tuntuu, että tämä on ensimmäinen vauva joka ei tule ulos.
Haluan raskauden loppuvan, mutta silti en haluaisi synnyttää. Pelottaa, että mitä se sitten tarkoittaa, kun olemme nelihenkinen perhe. Saanko enää koskaan nukkua? Kestääkö mielenterveyteni? Miten pärjään kahden lapsen kanssa? Miten esikoinen reagoi? Miten rakkautta riittää kahdelle? Oliko tämä sittenkään hyvä idea?
Voi hyvä luoja, mitä loppuhetken panikointia! Tässäkö vaiheessa raskautta pääni sanoo itsensä irti? Missä ovat kaikki järkevät ajatukset?



RV40+ Laskettu aika oli ja meni. Mitä enemmän raskauspäiviä kertyy sitä toivottomammalta tuntuu. Eikö tämä lopu ikinä?? Jännää miten mieli jaksaa juuri ja juuri joten kuten tsempata laskettuun aikaan, mutta siitä eteenpäin se alkaa antamaan pikkuhiljaa periksi.

Joka ikistä vihlaisua tulee analysoitua. Joko nyt alkaa tapahtua? Ja joka kerta saa pettyä. Joka saakelin aamu herään eikä yön aikana ole tapahtunut yhtään mitään. 

Pahoitteluni tästä valituksen määrästä. Nyt ei vain tunnu kovinkaan hyvältä.



Apua julkaisinko oikeasti tämän kuvan?!?!
RV41+ Ja tässä sitä edelleen kärvistellään. Huumori alkaa olla todellakin lopussa. 
41+4 yliaikaiskontrolli ja sitten alkoikin tapahtua...
Ja koska usein kaikkia kiinnostaa (minua ainakin), raskauskiloja kertyi kaikenkaikkiaan noin 18 kg.






SYKSYN VÄRIT: LUONTO








Yritän täältä vauvahöyryjen lomasta avata silmiäni hieman muullekin maailmalle. Parina päivänä kuljin kamera kaulassa Pojun päiväkotimatkan sekä omalla pihallamme ja napsin kuvia tallentaakseni syksyn ja aavistuksen tulevaa talvea. Aamuisin on saanut jo tuntea pikkupakkasen puraisun, mutta päivisin aurinko vielä hivenen lämmittää. 

Aamun pakkasessa voi kuulla jäätyneiden villiviinin lehtien ropisevan maahan terassimme köynnöksistä. Ei aikaakaan, kun puut ja pensaat huojuvat kaljuina mahdollista lumitaakkaa odotellen. 



Puutarhan jäätyneet ruusut ovat jotenkin häkellyttävän kauniita. Kyllä se talvi taas tulee, mutta nautitaan vielä hetki syksyn kauniista sävyistä.





Lokakuussa Lumoblogeissa starttaa kuukausittain teemaltaan vaihtuva, blogeissa toistuva #lumohaaste. Lumohaaste ei ole sarja samoja kysymyksiä eri bloggaajille tai yhdessä sovittu postausrunko, vaan kiinnostava ja ajankohtainen teema, joka haastaa kirjoittajat ajattelemaan laatikon ulkopuolelta. Lokakuun teemana tai saatesanoina ovat "Syksyn värit". 

TUULIKAAPIN UUSI ILME

Tuulikaappimme on odottanut kärsivällisenä jonkinlaista kasvojen kohotusta. Raskauden loppumetreillä sain kuin sainkin vielä viimesilaukset kuntoon. Tätä postausta kirjoittelin supistusten kovetessa viikko sitten perjantain ja lauantain välisenä yönä.


Tuulikaappi näytti ennen tältä.




Ja nyt se näyttää tältä.


Otin vanhat vaatenaulakot pois ja maalasin naulakon taustaseinän mustaksi. Muut seinät sekä tuulikaapissa valmiina olleen pienen hyllykön maalasin uudestaan valkoisiksi. Mustalle seinälle kiinnitettiin jo edellisessä asunnossamme ollut Mazen Crown-naulakko.


Salmiakkiruutukuvioisen kynnysmaton ostin loppukesästä Kodin Ykkösen alesta.


Näppärät ja kivan näköiset paperipussukat tuulikaapin hyllykköön on hankittu Clas Ohlsonilta. Niissä säilyy hienosti kaikki pieni sälä ja näin syksyn ja talven tullen pipot, hanskat ja huivit. 



Musta seinä toistuu kotonamme keittiössä avohyllyn takana, eteisessä peilin taustaseinällä ja nyt tuulikaapissa. 


Naulakon vastakkaiselle seinälle laitoimme Ikeasta ostetun magneettilistan avaimille. Väsäsin nopsasti avaimenperät puuhelmistä ja fimomassapalleroista. 


Magneettilistan alle tilasin Finnish Design Shopista Normann Copenhagenin tammiset Dropit-naulakot.


Naulakot ovat sen verran matalalla, että Pojun on helppo ripustaa niihin ulkovaatteensa. 



Näinkin pienellä työllä saatiin aikaan melko iso muutos.