KUUSI LASIPURKISSA


Joulunodotus alkaa nostamaan ilmeisesti päätään täällä meilläkin, kun aloin kaipaamaan havuja sisustukseen. Nappasin lenkin varrelta pienen kuusen alun mukaani ja laitoin sen lasipurkkiin. Kuusi kasvoi aivan tien vieressä pahassa paikassa metalliaidan alla, joten ajattelin että en tee väärin, jos sen siitä pois nyppäsen.

Lisäsin vielä pallovalot taulun päälle ja sain hieman talvisemman tunnelman olkkariimme. Mun mielestä näyttää aika kivalta. Mitäs sä oot mieltä?



VALOA PIMEÄÄN: JOULUN ODOTUS JA KODIN LÄMPÖ



Monien mielestä marraskuu on pimeydessään ankein kuukausi vuodessa. Itsestäni se ei ole niinkään ankea. On ihanaa jäädä hyvällä omalla tunnolla sisälle, kun ulkona sataa ja on synkkää. Marraskuussa alkaa joulun odotus, joka on pieni valon pilkahdus pimeässä. Lumi toisi toki hieman kaivattua valoa pimeyteen, mutta sitä ei täällä etelässä taida olla hetkeen luvassa.

Kun illan pimetessä ulkona vihmoo vettä ja nurkissa ulvoo tuuli, on ihan parasta vetäytyä sohvan nurkkaan. Sytyttää muutama kynttilä, juoda kuppi teetä ja katsella takassa loimuavaa tulta. 

Tosin tällä hetkellä vauvan vaatiessa tämä kaikki taitaa jäädä useimmiten pelkästään ajatuksen tasolle (paitsi ehkä sohvan nurkkaan vetäytyminen). Tai ainakin tee on tullut useampana iltana juotua haalenneena ja kynttilät unohtuneet sytyttää. Takkatulikin on sammunut ennen kuin sitä on ehtinyt huomaamaankaan. Aikansa kutakin. 





Tämä postaus on osa #lumohaastetta, johon sinäkin voit blogisi kanssa osallistua! Lumohaaste on kuukausittain vaihtuva teema, jossa bloggaajat haastetaan kirjoittamaan annetusta aiheesta oma näkökulmansa. Kuukauden mielenkiintoisin Lumojen Facebookiin linkitetty postaus julkaistaan Lumoblogien sivuilla! Myös Instagramissa voit merkitä aiheeseen sopivia kuvia hashtagilla #lumohaaste ja merkitsemällä siihen myös @lumoblogit. Marraskuun teema on: Valoa pimeään.

Postaus sis. mainoslinkkejä.

MAKEANHIMO (JA IMETYS)


Oikeastaan vähän jopa nolottaa kirjoittaa tästä, mutta jotenkin tuli sellainen olo, että haluan jakaa tämänkin kanssanne. Uskon, että teidän lukiojoiden joukosta löytyy useampikin, joka kärsii samasta vaivasta, nimittäin järjettömästä makeanhimosta.

Olen aina ollut erittäin perso makealle ja olen pitänyt useampiakin herkuttomia kausia elämäni aikana aina kuitenkin palaten karkkipussien ja suklaalevyjen ääreen. Pisin aika jolloin olen ihan todella saanut kontrolloitua makeanhimoani on ollut, kun karppasin vuoden päivät noin neljä vuotta sitten. Silloin makeaa ei ihan oikeasti tehnyt mieli, mutta jotenkin salakavalasti pikkuhiljaa aloin lisäämään hiilaripäiviä viikkoihin ja niinpä herkut alkoivat taas maistua liian hyvältä.

Ennen raskautta sain aika hyvin pidettyä makean syönnin aisoissa niin, että se ajoittui vain viikonlopuille. Raskausaikana herkuttelu lipsahti viikollekin ja  jopa useampaan päivään.

Nyt vauvan synnyttyä ja imetyksen alettua makeanhimo on räjähtänyt käsiin. Kun pahin verensokerin romahdus ja väsymys päivällä iskee, on saatava sokeria. Sama pätee illalla myöhään, kun vielä kukun vauvan kanssa hereillä muiden nukkuessa. 

Kun ainoa makea mitä kaapista löytyy on mansikkahillo, käy se oikein hyvin taltuttamaan pahimpaa sokerihimoa paahtoleivän päällä. Ja yksi päivä makeanhimoissani kolusin kaappeja löytäen sieltä kovettuneita vaahtokarkeja ja puoliksi syödyn Snickers-patukan, jonka parasta ennen päiväys oli mennyt heinäkuussa. Arvatkaa jätinkö syömättä? NO EN!

Reilut 10 raskauskiloa putosivat nopeasti synnytyksen jälkeen. Vielä olisi muutama kilo karistettavana. En jaksa panikoida makeansyönnistä tai painonpudotuksesta. Tämän elämäntilanteen keskellä suon herkuttelun itselleni, mutta voisin sitä edes vähäsen kohtuullistaa;P.

Hyviä vinkkejä sokerihimon taltuttamiseen otetaan vastaan:). 


ROTTINKISÄNKY




Koska asumme talossa, jossa makuuhuoneet sijaitsevat yläkerrassa, halusin vauvalle sängyn myös alakertaan, olohuoneeseemme. 

Jo hyvissä ajoin ennen vauvan tuloa tiedustelin asuinalueemme Facebook-kirpparilta olisiko jollakin myydä tai lainata meille vauvan ensisänkyä. Hakusessa oli joko rottinkinen tai metallinen sänky. Kävi niin hyvä tuuri, että eräs kirpparin jäsen oli halukas pääsemään väliaikaisesti eroon varastossaan lojuvasta sängystään. Sänky sattui olemaan juuri sellainen mitä olin havitellutkin ja niinpä kävimme hakemassa sängyn lainaksi. 

Sänky on kotimaisen Annansilmät-Aitan valmistama ja mielestäni todella kaunis. Kovin pitkä sängyn käyttöikä ei yhdellä lapsella ole, mutta vauvan ensimmäisiksi kuukausiksi juuri hyvä. 

Vauva ei sängyssä nuku läheskään päivittäin, mutta koska vauva nukkuu vielä melko paljon, on kiva että hänellä on nukkumapaikka myös asuinkerroksessa, missä oleskellaan päivisin. Pisimmät päiväunet maistuu parhaiten ulkona vaunuissa ja yöunet pääosin pinnasängyssä makuuhuoneessamme. 







HALLOWEEN



Monen muun tapaan mekin vietimme eilen Halloweenia ystävien ja lasten kanssa. Sain kuin sainkin juhlakoristelut hoidettua perjantai-iltana ennakkoon. Kurpitsaa koversin sitteriä hytkytellen. Eilen ennen juhlien alkua Typy otti kunnon päiväunet ulkona vaunuissa ja sain keskittyä suklaakakun leipomiseen ja muihin tarjoiluihin sekä pöydän kattamiseen. Ajan käyttö on mennyt ihan uusiksi vauvan tulon myötä ja siihen on tälläisen höyrypäänkin totuttava. Onneksi mentiin nyyttäriteemalla, niin ei kaikki valmistelut olleet minun kontollani. Ja lisäksi sain auttavia käsiä ystäviltä vauvan hoidossa juhlien aikana, joten minäkin pystyin nauttimaan rauhassa pöydän antimista.