ENPÄS MEINANNUTKAAN JAKSAA



Eilen aamu alkoi ajatuksella ei saakeli, nyt en kyllä jaksa. Tiedossa oli, että mies on lähdössä puolilta päivin kuntosalille ja kolmelta alkaisi formulat. Entäs mun lenkki YKSIN ilman yhtään lasta? Pojun ulkoilutus? Lounas? Typyn päiväunet? Riidan ainekset olivat valmiina. Tiedättekö sen tunteen, kun ajatuksia ei enää saa jäsenneltyä mitenkään, Vaikka kuinka yrittää? Itku nousee väkisin kurkkuun ja lopulta purkautuu vuolaina kyynelinä poskille. Vietimme lauantaina Typyn ristiäisiä ja juhlien jälkeinen stressi ja väsymys alkoi purkautua. Juhlastressin lisäksi perhettämme kohtasi suuri suru torstaina isoisäni nukuttua pois. Olin juuri kehuskellut ystävälleni, miten pääni oli pysynyt hyvin kasassa juhlia järjestäessäni. No eipä sitten pysynytkään enää.

Äitini jäi onneksi vielä ristiäisten jälkeen yöksi ja auttamaan siivoamisessa, mikä oli mieletön helpotus.  Myös ajattelukykyni lakattua hän tarjosi apunsa, vaikka oli jo tekemässä lähtöä kotiin. Äiti patisti minut lenkille kokoamaan ajatuksiani ja jäi vahtimaan Typyn päiväunia sekä leikkimään Pojun kanssa. Näin sain tehdä lenkkini, kun oli vielä valoisaa ja mies sai olla rauhassa salilla sekä katsoa formulansa. Mitä sitä taas olisikaan tehnyt ilman äitiä ja äidin apua?!
Taisin olla melkein kuin uusi ihminen palattuani lenkiltä. 

Tänään on vielä väsymys hieman painanut ja käytinkin Typyn päiväunet hyödyksi, Pojun katsoessa lastenohjelmia, torkkumalla sohvalla. 





Palaan ristiäisiin kunhan ehdin.

KUUSI LASIPURKISSA


Joulunodotus alkaa nostamaan ilmeisesti päätään täällä meilläkin, kun aloin kaipaamaan havuja sisustukseen. Nappasin lenkin varrelta pienen kuusen alun mukaani ja laitoin sen lasipurkkiin. Kuusi kasvoi aivan tien vieressä pahassa paikassa metalliaidan alla, joten ajattelin että en tee väärin, jos sen siitä pois nyppäsen.

Lisäsin vielä pallovalot taulun päälle ja sain hieman talvisemman tunnelman olkkariimme. Mun mielestä näyttää aika kivalta. Mitäs sä oot mieltä?



PIENIN ASKELIN KOHTI KEVYEMPÄÄ OLOA

Kerroin täällä, että aikomuksenani oli pitää kuntoa yllä koko raskausajan. Niin teinkin kunnes kesäloma heinäkuussa alkoi. kesäloman vaihtuessa elokuussa äitiyslomaksi huomasin liikunnan jääneen vähäiseksi koko kesän aikana muutamia kävelylenkkejä lukuunottamatta. Nyt seitsemän viikkoa synnytyksen jälkeen on ensimmäiset  juoksuaskeleet otettu ja hitsi että tuntui hyvältä. Kovin vauhdikasta meno ei ole eikä sen vielä tarvitse ollakaan, mutta on mahtavaa huomata että en ole täysin rapakunnossa. Synnytyksessä murtunut häntäluu hieman kipuilee ja Painoa saisi olla ainakin kymmenisen kiloa vähemmän, jotta juoksu olisi kevyempää, mutta eiköhän ne kilot tässä pikku hiljaa karise ja häntäluu toivottavasti paranee.

Olen joutunut toteamaan, että vaikka kipuillen luovuin melkein kokonaan herkuista pari viikkoa sitten ja olen katsonut syömisiäni muutenkin sekä lenkkeillyt lähes päivittäin, pysyy vaa'an lukema aina vain samassa. Jokseenkin raivostuttavaa. Ekan lapsen jälkeen saavutin lähtöpainon lähes parissa kuukaudessa. Nyt täytyy kyllä hormoneilla olla näppinsä pelissä. Asiaa googletellessani voin todeta juuri näin olevan. Keho pitää Imetyksen vuoksi kiinni kertyneistä kiloista. Voin siis varovasti toivoa, että kilot alkavat karista vasta kun lopetan imettämisen hamassa tulevaisuudessa. Eipä tässä kiire muutenkaan pitäisi kai olla. Heti kaikki tänne nyt-asenteeni saisi luvan väistyä. Pääasia, että pystyn ruokkimaan lapseni ja hän kasvaa mainiosti. 



Hankimme Baby Joggerin juoksurattaat  Pojun ollessa vuoden ikäinen ja Kuljetin Pojua niillä juoksulenkeillä vielä 4,5-vuotiaanakin. Rattaat olivat pelastukseni miehen tehdessä ympäripyöreitä työpäiviä. Pääsin lenkille Pojun kanssa milloin tahansa halusin.

Nyt hankimme rattaisiin vaunukopan ja nämä toimivat ihan superhyvin. Vauvan nukkuessa kyydissä minä voin keskittyä kunnon kohottamiseen. Mikäli olet kiinnostunut hankkimaan kuvissa olevan vaunukopan Baby Joggerin rattaisiisi, voit tilata sen täältä.

Ja hei vaunuiluun on helppoa yhdistää myös lihaskuntoliikkeitä, esimerkiksi askelkyykyt.



Postaus sis. mainoslinkin.

VALOA PIMEÄÄN: JOULUN ODOTUS JA KODIN LÄMPÖ



Monien mielestä marraskuu on pimeydessään ankein kuukausi vuodessa. Itsestäni se ei ole niinkään ankea. On ihanaa jäädä hyvällä omalla tunnolla sisälle, kun ulkona sataa ja on synkkää. Marraskuussa alkaa joulun odotus, joka on pieni valon pilkahdus pimeässä. Lumi toisi toki hieman kaivattua valoa pimeyteen, mutta sitä ei täällä etelässä taida olla hetkeen luvassa.

Kun illan pimetessä ulkona vihmoo vettä ja nurkissa ulvoo tuuli, on ihan parasta vetäytyä sohvan nurkkaan. Sytyttää muutama kynttilä, juoda kuppi teetä ja katsella takassa loimuavaa tulta. 

Tosin tällä hetkellä vauvan vaatiessa tämä kaikki taitaa jäädä useimmiten pelkästään ajatuksen tasolle (paitsi ehkä sohvan nurkkaan vetäytyminen). Tai ainakin tee on tullut useampana iltana juotua haalenneena ja kynttilät unohtuneet sytyttää. Takkatulikin on sammunut ennen kuin sitä on ehtinyt huomaamaankaan. Aikansa kutakin. 





Tämä postaus on osa #lumohaastetta, johon sinäkin voit blogisi kanssa osallistua! Lumohaaste on kuukausittain vaihtuva teema, jossa bloggaajat haastetaan kirjoittamaan annetusta aiheesta oma näkökulmansa. Kuukauden mielenkiintoisin Lumojen Facebookiin linkitetty postaus julkaistaan Lumoblogien sivuilla! Myös Instagramissa voit merkitä aiheeseen sopivia kuvia hashtagilla #lumohaaste ja merkitsemällä siihen myös @lumoblogit. Marraskuun teema on: Valoa pimeään.

Postaus sis. mainoslinkkejä.

MAKEANHIMO (JA IMETYS)


Oikeastaan vähän jopa nolottaa kirjoittaa tästä, mutta jotenkin tuli sellainen olo, että haluan jakaa tämänkin kanssanne. Uskon, että teidän lukiojoiden joukosta löytyy useampikin, joka kärsii samasta vaivasta, nimittäin järjettömästä makeanhimosta.

Olen aina ollut erittäin perso makealle ja olen pitänyt useampiakin herkuttomia kausia elämäni aikana aina kuitenkin palaten karkkipussien ja suklaalevyjen ääreen. Pisin aika jolloin olen ihan todella saanut kontrolloitua makeanhimoani on ollut, kun karppasin vuoden päivät noin neljä vuotta sitten. Silloin makeaa ei ihan oikeasti tehnyt mieli, mutta jotenkin salakavalasti pikkuhiljaa aloin lisäämään hiilaripäiviä viikkoihin ja niinpä herkut alkoivat taas maistua liian hyvältä.

Ennen raskautta sain aika hyvin pidettyä makean syönnin aisoissa niin, että se ajoittui vain viikonlopuille. Raskausaikana herkuttelu lipsahti viikollekin ja  jopa useampaan päivään.

Nyt vauvan synnyttyä ja imetyksen alettua makeanhimo on räjähtänyt käsiin. Kun pahin verensokerin romahdus ja väsymys päivällä iskee, on saatava sokeria. Sama pätee illalla myöhään, kun vielä kukun vauvan kanssa hereillä muiden nukkuessa. 

Kun ainoa makea mitä kaapista löytyy on mansikkahillo, käy se oikein hyvin taltuttamaan pahimpaa sokerihimoa paahtoleivän päällä. Ja yksi päivä makeanhimoissani kolusin kaappeja löytäen sieltä kovettuneita vaahtokarkeja ja puoliksi syödyn Snickers-patukan, jonka parasta ennen päiväys oli mennyt heinäkuussa. Arvatkaa jätinkö syömättä? NO EN!

Reilut 10 raskauskiloa putosivat nopeasti synnytyksen jälkeen. Vielä olisi muutama kilo karistettavana. En jaksa panikoida makeansyönnistä tai painonpudotuksesta. Tämän elämäntilanteen keskellä suon herkuttelun itselleni, mutta voisin sitä edes vähäsen kohtuullistaa;P.

Hyviä vinkkejä sokerihimon taltuttamiseen otetaan vastaan:). 


ROTTINKISÄNKY




Koska asumme talossa, jossa makuuhuoneet sijaitsevat yläkerrassa, halusin vauvalle sängyn myös alakertaan, olohuoneeseemme. 

Jo hyvissä ajoin ennen vauvan tuloa tiedustelin asuinalueemme Facebook-kirpparilta olisiko jollakin myydä tai lainata meille vauvan ensisänkyä. Hakusessa oli joko rottinkinen tai metallinen sänky. Kävi niin hyvä tuuri, että eräs kirpparin jäsen oli halukas pääsemään väliaikaisesti eroon varastossaan lojuvasta sängystään. Sänky sattui olemaan juuri sellainen mitä olin havitellutkin ja niinpä kävimme hakemassa sängyn lainaksi. 

Sänky on kotimaisen Annansilmät-Aitan valmistama ja mielestäni todella kaunis. Kovin pitkä sängyn käyttöikä ei yhdellä lapsella ole, mutta vauvan ensimmäisiksi kuukausiksi juuri hyvä. 

Vauva ei sängyssä nuku läheskään päivittäin, mutta koska vauva nukkuu vielä melko paljon, on kiva että hänellä on nukkumapaikka myös asuinkerroksessa, missä oleskellaan päivisin. Pisimmät päiväunet maistuu parhaiten ulkona vaunuissa ja yöunet pääosin pinnasängyssä makuuhuoneessamme. 







5 VIIKKOA / 5 WEEKS


Typy saavutti viime lauantaina viiden viikon iän. Urpo serkkuni (hän itse kutsui itseään urpoksi eikä tästä haukkumasta todennäköisesti pahastu;D) osti vahingossa meille lahjaksi ruotsinkieliset Milestone-vauvakortit. Koska pääsen vaihtamaan kortit suomenkielisiin vasta ensi viikolla, otin kuvan yhden ruotsinkielisen kortin kanssa. Tämä kortti on oikeasti neljän viikon kortti, mutta muutinpa nelosen vitoseksi kuvia muokatessani.

Milestone-vauvakortit ovat mahtava tapa taltioida vauvavuoden tärkeät virstanpylväät valokuviksi.

Typy syntyi syyskuussa ja nyt on marraskuu. Mihin ihmeeseen lokakuu katosi?



HALLOWEEN



Monen muun tapaan mekin vietimme eilen Halloweenia ystävien ja lasten kanssa. Sain kuin sainkin juhlakoristelut hoidettua perjantai-iltana ennakkoon. Kurpitsaa koversin sitteriä hytkytellen. Eilen ennen juhlien alkua Typy otti kunnon päiväunet ulkona vaunuissa ja sain keskittyä suklaakakun leipomiseen ja muihin tarjoiluihin sekä pöydän kattamiseen. Ajan käyttö on mennyt ihan uusiksi vauvan tulon myötä ja siihen on tälläisen höyrypäänkin totuttava. Onneksi mentiin nyyttäriteemalla, niin ei kaikki valmistelut olleet minun kontollani. Ja lisäksi sain auttavia käsiä ystäviltä vauvan hoidossa juhlien aikana, joten minäkin pystyin nauttimaan rauhassa pöydän antimista.