TUOLIRAKKAUTTA

Tunnustaudun tuolihulluksi. Sen tietää ystävänikin, joka ilmoitti minulle heti löydöstään bongatessaan tämän Venetsialaistuolin kaatopaikkakuormasta. En tietenkään voinut kieltäytyä ottamasta tuolia vastaan. Minä, jonka nurkissa lojui tuoleja jo enemmän kuin laki sallii, päätin taas antaa kodin yhdelle yksinäiselle tuoli-paralle. Minkäs teet, jotkut kerää kenkiä tai laukkuja, minä tuoleja:D. 

Tuoli lojui tovin vanhempieni terassilla ja toisen tovin autokatoksessamme, kunnes kannoin sen sisään. Asetin sen keittiön pöydän ääreen ja istahdin alas. Sen lisäksi, että tuoli muuttuu koko ajan kauniimmaksi silmissäni, on siinä ihan todella hyvä istua. Tämä tuli jäädäkseen ja nyt sille pitäisi saada vielä yksi samanmoinen kaveriksi.

Tästä tuolista tulee muuten hyvin vahvasti oma lapsuuteni mieleen. Tällaiset venetsialaistuolit ovat tainneet koristaa useampaakin kotia 80-luvulla.








Ja koska tuoleja on kertynyt "jonkin verran" yli tarpeen on joistain pakko luopua:

MYYDÄÄN 2 kappaletta valkoisia tämän linkin kaltaisia HAY HEE-tuoleja yhteishintaan 260 euroa. Tuolien kunto on loistava ja ne sijaitsevat Espoossa. Mikäli kiinnostuit, lähetä minulle sähköpostia.



Voit seurata blogiani Facebookissa ja Bloglovinissa.
Lisäksi löydät minut myös Instagramista, Pinterestistä ja Twitteristä.

VAUVAVUOSI ELÄMÄSTÄNI


Elämäni nopein vuosi on takana. Kuopuksemme vauvavuosi nimittäin. Aika ei ole ikinä, koskaan kulunut näin nopeasti. Ei edes esikoisen vauvavuosi ollut ohitse tällaisella vauhdilla. En oikein meinaa pysyä mukana enää. Ai, että meillä ei ole enää muka vauvaa!?!? 

Vuoteen on mahtunut ihan mielettömästi kaikkea. Ennen kaikkea tunteita laidasta laitaan. Olen vetistellyt viikatessani pieneksi jääneitä vaatteita pois ja palannut yhä uudelleen tuijottamaan videota Typyn ensinaurusta.
 Riittämättömyys, väsymys ja syyllisyys ovat olleet jostain syystä ehkä tämän vuoden eniten pinnalla olleita tunteita. Mutta kyllä onnistumisen tunne ja onnellisuus ovat myös aika ajoin vahvasti nostaneet päätään. Onneksi. 

Nyt rinnassani on melkoisen ahdistava painon tunne. On aika päästää irti vauvavuodesta. Näin.
 

Voit seurata blogiani Facebookissa ja Bloglovinissa.
Lisäksi löydät minut myös InstagramistaPinterestistä sekä Twitteristä.

PÄIVÄ PORVOOSSA

Palataanpa vähäsen reilun kuukauden takaiseen elämään, jolloin saatiin olla vielä jouten ja kesälomaa oli viikon verran jäljellä. Oih noita aikoja, voin todeta nyt kun esikoisen eskaria on takana kuukauden päivät ja aamut alkavat olla päivä päivältä hämärämpiä.  

Oli maanantai-aamu ja päätin vain yhtäkkiä lähteä aivan extempore lasten kanssa Porvooseen. Porvoo oli itselleni täysin vieras kaupunki, mutta uskoin päiväretken kyseiseen kaupunkiin olevan oikein hyvä idea. Lähetin Porvoossa asuvalle, Ram Sam Saa-blogia pitävälle bloggaajakollegalleni Hannalle, viestiä ilmoittaakseni olevamme heidän huudeilla ja seuran olevan enemmän kuin tervetullutta. Kuinka sattuikin, ei Hannalla lapsineen ollut mitään ohjelmaa, ja saimme heistä seuraa päivävisiitillemme ja kaikenkukkuraksi ihan privaatin opastetun kaupunkikierroksen. Kiitos vielä Hanna:)! Porvoo on tosi kiva kesäkaupunki ja sen idyllinen vanha kaupunginosa on aivan hurmaava. Elokuun puolessa välissä turisteja oli kaupungissa enää vain kourallinen, joten kaduilla ja kujilla oli tilaa tepastella. Ihan kaikki söpöt pienet putiikit eivät olleet enää avoinna, mutta se ei haitannut menoa yhtään. Pääasia oli imeä itseensä kaupungin loppukesän tunnelmaa.

Vinkkinä vielä, että Taidetehtaan Ravintola Vitriinistä saa oikein maittavaa lounasta.


































Voit seurata blogiani Facebookissa ja Bloglovinissa.
Lisäksi löydät minut myös Instagramista, Pinterestistä ja Twitteristä.

IHASTUTTAVA JA INSPIROIVA HABITARE 2016

LMinulta jäi tänä vuonna kokonaan väliin jo muutaman vuoden traditiona pysynyt Design Market, koska en vaan yksinkertaisesti jaksanut lähteä sinne tungokseen. Habitareen lähtöä emmin myös hyvin pitkään, koska jotenkin ajattelin kaiken keskittymiseni menevän messuilla lasten kaitsemiseen, sillä ilman lapsia ei messuille ole nyt mahdollista osallistua, kun viikonlopuksi olen haalinut itselleni muuta kivaa ohjelmaa. No onneksi kuitenkin torstaina lopulta päätin pakata lapset autoon ja hurauttaa paikanpäälle. 

Messut saivat aikaan ihastuksen. Tämäkin lähes vannoutunut mustavalkoisen minimalistisen sisustuksen ystävä lämpeni yhä enemmän tummanpuhuville sekä maanläheisille väreille ja jopa runsaudelle. Messut inspiroivat hurjasti! Lasten kanssa kaikki sujui lopulta paljon paremmin kuin osasin edes kuvitella. Iso osa messuilla vietetystä ajasta vietettiin tosi kivasti toteutetussa lasten leikkipaikassa, tietysti.

Tässä tallentamani kuvapläjäys.. 








































Voit seurata blogiani Facebookissa ja Bloglovinissa.
Lisäksi löydät minut myös Instagramista, Pinterestistä, Twitteristä ja at{minesta}.