Näytetään tekstit, joissa on tunniste AJATUKSIA. Näytä kaikki tekstit

FLUNSSA, MAAILMAN PAHUUS JA KIRPPISLÖYTÖ

Maailman tapahtumat ja kova flunssa ovat saaneet mieleni alamaihin. Eilisen illan Berliinin traagiset tapahtumat pyörivät mielessäni lähes koko ajan. Olen onnekas, että siskoni sekä muut läheiset ja tuttavat Berliinissä ovat tiettävästi kunnossa. Kaikilla ei kuitenkaan ole asiat näin hyvin. Ihmisen pahuutta on vaikea ymmärtää.

Taas ihmisten on jatkettava eteenpäin tämänkin julmuuden jälkeen ja luotettava, että asiat ovat isoimman kädessä ja nöyrryttävä siihen, ettei itse voi tällaisiin asioihin vaikuttaa. Se ei ole helppoa, mutta ei tässä muutakaan mahdollisuutta ole. Ei anneta pelolle valtaa!





Tämän postauksen tarkoitus oli näyttää teille viimeisin kirppislöytöni, mutta jotakin tärkeämpää oli kuitenkin ensin sydämelläni. Mutta siis löysin lähikirppikseltämme tällaisen kivan messinkisen kynttilänjalan alle parin euron hintaan. En voinut vain ohittaa sitä, kuten en ole voinut ohittaa kymmeniä kaapissa lojuvia kynttilänjalkoja:D, vaan kotiin tämäkin oli tuotava. Ja kyllä se näyttää niin kivalta olohuoneen pöydällä. Eikös?!




Jouluun on enää neljä yötä! En ole saanut oikein mitään jouluvalmisteluja tehtyä, mitä minulla oli mielessä eiliselle sekä tälle päivälle. Tämä flunssa vie voimat. 


Voit seurata blogiani Facebookissa ja Bloglovinissa.
Lisäksi löydät minut myös Instagramista, Pinterestistä ja Twitteristä.

PULKKAMÄESSÄ JA KEVÄÄN ODOTTELUA

Tuntuupa mukavalta katsella näitä muutama viikon takaisia kuvia pulkkamäestä. Oltiin Pojun ja yhden ystäväni kanssa nauttimassa talven riemuista oikein eväiden kera. Emme olleet laskeneet kuin ehkä vartin, kun jo kaikkien kaakao- ja pullahammasta alkoi kolottaa. Niinpä kaivoimme esiin termarin ja korvapuustit. 


Eväiden nauttimisen jälkeen jaksoi taas hienosti laskea alas ja jotenkuten kivuta takaisin mäen päälle laskeakseen uudellen. Kaatumisilta ei vältytty ja naurua riitti. Itse laskin Stigalla jarru tiukasti pohjassa koko matkan alas asti kiljuntani säestämänä. Tuo kiljuminen on mulla kyllä jotekin refleksin omainen reaktio ja hitsit, että musta on tullut vauhtikammoinen iän myötä.


 


Vaikka talven suomat pulkkailut ja muut riennot ovat kivoja, odotan kovasti kuitenkin jo talven taittumista kevääksi. Kuivaa asfalttia lenkkareiden alla, kukkapenkistä pilkistäviä narsisseja ja tulppaaneja ja vähempiä vaatekerroksia. Muutamat aurinkoiset päivät ovat antaneet pienen pieniä lupauksia kevään lähestymisestä. Vielä hetken joudumme kuitenkin sitä odottelemaan, mutta toivotaan että aurinkoa näkyisi enemmän ja räntäsateet pysyisivät poissa. Luntakaan en enää kaipaa lisää vai oliko se niin, että uusi lumi on vanhan surma?

 







YSTÄVÄNPÄIVÄÄ MUN YSTÄVILLE


En tänäkään vuonna lähettänyt ystävänpäiväkortteja. En vain yksinkertaisesti jaksanut suoda yhtäkään ajatusta niille, saatika niiden askartelulle. Mutta ei se sitä tarkoita, ettettekö te ystäväni olisi minulle tärkeitä. Vaikka en teille tällä hetkellä liiaksi soittele tai kirjoittele, ollette kaikki äärimmäisen rakkaita ja mielessäni joka armias päivä.




Ihanaa ystävänpäivää jokaikiselle rakkaalle ystävälleni ja myös kaikille blogini seuraajille!


VUODEN EKAT KUULUMISET



Täällä on uusi vuosi alkanut jotenkin tahmeasti. Kotona en ole saanut aikaiseksi juuri mitään. Tosin eipä kotona ole tullut vietettyä vasta kuin pari päivää vuoden vaihteen jälkeen. 

Epämääräisiä vaatekasoja lojuu siellä täällä, viikonlopun reissukassi on purkamatta vierashuoneen lattialla ja vuori puhtaita pyykkejä odottaa pääsyä viikattuina kaappeihin. Joulukuusi, -valot ja -koristeet saivat lähteä jo viime viikolla, mutta nyt nekin lojuvat vierashuoneessa odottamassa, että joku veisi ne varastoon, siis kuusta lukuunottamatta.


On ärsyttävää huomata, miten epäjärjestys kotona saa minut ahdistumaan paljon helpommin kuin silloin, kun olin työelämässä. Nyt kun näitä nurkkia tuijottelee päivät pitkät, sitä nyppisi pienimmätkin leivän murut lattioilta, jos siihen vaan olisi voimia ja aikaa. Tämä ihana pieni tyttönen ihanan isoveljensä kera kun tuppaavat viemään suurimman osan energiastani sekä ajastani. 

Yritän siis sulkea silmäni epäjärjestykseltä, olla valittamatta ja nauttia tästä loppujenlopuksi lyhyestä vauva-ajasta. Ja kyllähän minä vähäisen vapaa-aikani kuitenkin vietän mieluummin lenkkipolulla tai salilla kuin kotinurkkia luuttuamassa. 

Ensi viikon lopulla olisi tarkoitus juhlia Pojun 6-vuotissynttäreitä, joten jospa siihen mennessä saisi tehtyä jonkinnäköisen ryhtiliikkeen täällä kotonakin. 


Kuvien eucalyptuksetkin ovat jo tainneet kuivua pystyyn joulun jäljiltä.