Blogi on ollut lähes kuukauden hiljaa. Aikaa ja voimia ei ole yksinkertaisesti riittänyt blogille. Typy on nukkunut huonosti ja miehen aloittaessa kesäkauden työt, on tullut taas aika totutella uudenlaiseen arkeen. Lisäksi palasin tiistaina lähes viikon mittaiselta Saksan matkalta lasten kanssa. Ei, en ole lopettamassa bloggaamista, välillä on vain pakko ottaa hieman etäisyyttä ja kuunnella itseään. Aina ei vaan jaksa.
Tänään matkan jälkeinen väsymys jo hieman helpottaa Typyn nukuttua melko hyvin viime yönä. Niinpä päätimme Pojun kanssa leipoa munkkeja vapuksi. Menemme aattona ystävien luokse kylään ja lupasin viedä munkkeja mukanamme. Toki kaupasta ostetut olisivat kelvanneet yhtälailla, mutta nyt oli jotenkin sopiva leivontafiilis. Minua hieman jännitti, nimittäin tämä oli elämäni ensimmäinen kerta munkkien paistossa. Hämärästi muistan lapsuudestani äidin "munkinpaistokikat" ja kun vielä opiskelin Kinuskikissan munkinvalmistusohjeet, uskoin onnistuvani ainakin välttävästi.
Lopputulos: En onnistunut polttamaan taloamme ja palovammoiltakin vältyttiin. Munkeista tuli herkullisia. Onkohan niitä enää huomenna jäljellä kyläänviemisiksi:D?!
Hauskaa vappua!
Voit seurata blogiani Facebookissa ja Bloglovinissa.
Lisäksi löydät minut myös Instagramista, Pinterestistä, Twitteristä ja at{minesta}.
Ei kommentteja