Oikeastaan vähän jopa nolottaa kirjoittaa tästä, mutta jotenkin tuli sellainen olo, että haluan jakaa tämänkin kanssanne. Uskon, että teidän lukiojoiden joukosta löytyy useampikin, joka kärsii samasta vaivasta, nimittäin järjettömästä makeanhimosta.
Olen aina ollut erittäin perso makealle ja olen pitänyt useampiakin herkuttomia kausia elämäni aikana aina kuitenkin palaten karkkipussien ja suklaalevyjen ääreen. Pisin aika jolloin olen ihan todella saanut kontrolloitua makeanhimoani on ollut, kun karppasin vuoden päivät noin neljä vuotta sitten. Silloin makeaa ei ihan oikeasti tehnyt mieli, mutta jotenkin salakavalasti pikkuhiljaa aloin lisäämään hiilaripäiviä viikkoihin ja niinpä herkut alkoivat taas maistua liian hyvältä.
Ennen raskautta sain aika hyvin pidettyä makean syönnin aisoissa niin, että se ajoittui vain viikonlopuille. Raskausaikana herkuttelu lipsahti viikollekin ja jopa useampaan päivään.
Nyt vauvan synnyttyä ja imetyksen alettua makeanhimo on räjähtänyt käsiin. Kun pahin verensokerin romahdus ja väsymys päivällä iskee, on saatava sokeria. Sama pätee illalla myöhään, kun vielä kukun vauvan kanssa hereillä muiden nukkuessa.
Kun ainoa makea mitä kaapista löytyy on mansikkahillo, käy se oikein hyvin taltuttamaan pahimpaa sokerihimoa paahtoleivän päällä. Ja yksi päivä makeanhimoissani kolusin kaappeja löytäen sieltä kovettuneita vaahtokarkeja ja puoliksi syödyn Snickers-patukan, jonka parasta ennen päiväys oli mennyt heinäkuussa. Arvatkaa jätinkö syömättä? NO EN!
Reilut 10 raskauskiloa putosivat nopeasti synnytyksen jälkeen. Vielä olisi muutama kilo karistettavana. En jaksa panikoida makeansyönnistä tai painonpudotuksesta. Tämän elämäntilanteen keskellä suon herkuttelun itselleni, mutta voisin sitä edes vähäsen kohtuullistaa;P.
Hyviä vinkkejä sokerihimon taltuttamiseen otetaan vastaan:).
