KYLÄILYPERJANTAI
































Perjantaina otin oikein asiakseni lähteä lasten kanssa kyläilemään hyvän ystäväni, joka sattuu olemaan myös serkkuni, luokse Helsinkiin. Jännittävän tästä reissusta teki se, että emme olleet käyneet heidän nykyisessä asunnossaan aikaisemmin ja tiesin, että vastassa on koti, joka takuulla miellyttää sisustussilmääni. Pojun mielestä jännittävämpää oli luultavasti se, että matkasimme määränpäähän julkisilla ja hän pääsi pitkästäaikaa ajelemaan metrolla. Ainakin hän istui koko metromatkan molempiin suuntiin hiljaa paikallaan kuin tatti. Meidän perheen todellista elämysmatkailua noin 25 kilometrin päähän kotoamme:D. Ei siihen näköjään paljoa tarvita. 

Nappailin kuvia matkan varrelta sekä tuosta ihanasta vielä muuton jäljiltä hieman keskeneräisestä kodista. Keskeneräinen tai ei, kodikkuutta sieltä ei puuttunut. Oon muuten varmaan ärsyttävä vieras, kun heilun aina huoneesta toiseen kameroineni.

Lapset leikki ja saimme juteltua ihan kahdestaan ystäväni kanssa pitkästä aikaa. Tässä se taas nähtiin, että ystävyys säilyy ja juttu jatkuu siitä mihin on viimeksi jäänyt, vaikka arjen pyörteissä väliimme pääsi jossakin kohtaa kehittymään jonkinasteinen kuilu ja yhteydenpito oli säälittävän vähäistä. 

Kotiin päästyämme puhelimeeni ilmestyi viesti "Ihanaa kun on tollanen ystävä kuin sinä." Minä tähän hyvinkin herkistyneenä "Kuule samoin! Ja aattele ollaan vielä sukuaki:)."

Tämän kyläilyreissun innoittamana Poju ilmoitti haluavansa Iron Man-naamion sekä ammuskädet (tai mitkä ne nyt on!?) ja lauantaiaamuna hän tyhjensi säästöpossunsa ja meidän oli suunnattava lähimpää lelukauppaan ostoksille. 



Voit seurata blogiani Facebookissa ja Bloglovinissa.
Lisäksi löydät minut myös Instagramista, Pinterestistä, Twitteristä ja at{minesta}.

Ei kommentteja