JOULU

Vietimme joulua kotonamme vanhempieni, veljeni perheen ja siskoni kanssa. Oli ihanaa viettää aikaa läheisten kanssa, syödä hyvin ja nähdä lasten ilo lahjoja avatessa. Typyn ensimmäinen joulu ja ensimmäinen joulu nelihenkisenä perheenä. Mutta mutta kurkistus kiiltokuvan toiselle puolelle näyttääkin, että kaiken hössötyksen jälkeen takki on aivan tyhjä. Arvioin ehkä voimavarani väärin ja haukkasin liian suuren palasen jouluvalmistelujen kanssa. Vaikka jaoimme ruokien valmistamisen äitini ja veljeni vaimon kanssa, asetin oman rimani liian korkealle vauva-arjen keskellä. Sitä haluaisi olla hyväntuulinen supermutsi lihapatojen äärellä puhtautta kiiltävässä kodissa, mutta sitten sitä huomaakin olevansa pinna kireällä oleva paskamutsi niiden saakelin omaan itseen kohdistuvien vaatimusten keskellä. Josko tästä nyt olisin taas oppinut jotain. Edes hieman armollisuutta omaa itseäni kohtaan.

Tänään mies katsoi parhaakseen kehoittaa minua lepäämään ja jättämään juoksulenkin väliin. Kerrankin tottelin;) ja vajosin hetkeksi sohvan pohjalle. Sain ehkä ripauksen voimiani takaisin ja vähän jo hymyilyttikin.

Ei minun pitänyt kääntää teille lukijoille kiiltokuvan toista puolta, mutta hups se tapahtui jotenkin niin luonnostaan. Onko siellä ketään muuta, joka ylitti voimavaransa jouluvalmisteluissa?

Kuvissa aaton tunnelmia..


















1 kommentti