PAKSUNA: Raskausviikot 31 - 41+

Tässä vielä jatkoa raskausviikkojen tajunnanvirralle. Raskausviikot 16 - 30 löytyvät täältä ja raskausviikot 1-15 täältä.


RV31+ Näillä viikoilla koko päivä Linnanmäellä on melkoisen raskasta. Kivaahan siellä oli, mutta seuraava päivä menikin sitten melkolailla lepäämisen merkeissä. Selkä ja jalat ihan poikki. Olisi ollut hyvä muistaa laittaa tukivyö jo ennalta, mutta ei kaikkea näköjään voi muistaa. Tällä viikolla kroppani teki minulle muutenkin tepposet. Pidätyskyky ei olekaan enää ihan kohdillaan eikä tarvittu kuin yksi hillitön naurukohtaus mökkilaiturilla ja niinhän siinä kävi, että jalassani olleet feikkicrocsit täyttyivät lämpimällä nesteellä minun kykenemättä tehdä yhtään mitään tapahtumaa estääkseni:D. Ja eikun vaatteet pois ja järveen.

Neuvolassa kaikki oli ok ja painoa on kertynyt tähän mennessä 12,5 kg. Tällä herkuttelulla lisää ehtii tulla vielä roppakaupalla:P.



RV32-33+ Johonkin nämä viikot katoavat ja kun on kesäloma päällä, tuntuu että viikot menevät vieläkin nopeammin, Pikkuhiljaa olen tehnyt listaa synnärille otettavista tavaroista. Koska se sairaalakassi kannattaakaan olla pakattuna? En ole jaksanut pahemmin stressata. Vaunukoppa, ensi- ja pinnasänky, rintareppu, turvakaukalo ja vaatteita on tullut hankittua, mutta kaikki lojuvat jossakin varaston nurkassa eikä mitään ole vielä valmiina paikallaan. No eipä tässä vielä pitäisi kiire ollakaan. Ajattelen kai, et sitten kun äitiysloma virallisesti alkaa, alan ihan todellisen pesän rakentamisen.
Nyt vaivanani ovat olleet levottomat jalat öisin ja yöunet ovat keskeytyneet tästä syystä joka yö. Niin raivostuttavaa! Olen nukkunut lento- tai kompressiosukat jalassani joka yö, mutta eivät ne inhottavaa tunnetta jaloista pois kokonaan vie. Olen joutunut nousemaan joka yö venyttelemäään pohkeita ja hieromaan jalkojani. Toivottavasti tämä vaiva jää viimeistään synnärille. 





RV34+ Poju ilmoitti muuttavansa Japaniin tai vaihtoehtoisesti pyysi minua lähtemään Berliiniin, kun sain muutamat kunnon kilarit hänelle ihan mitättömistä asioista. Hermot alkavat olla ajoittain totaalisen riekaileina enkä pysty hillitsemään tunteenpurkauksiani kovinkaan onnistuneesti. Poju parka! Välillä on kyllä niin paskamutsi-fiilis ettei tosikaan. Itkukohtauksilta ei ole vältytty ja mies on saanut myös oman osansa. Tosin tämä raskaus on sujunut tähän asti ilman suuremia tunteenpurkauksia, niin nyt on ollut ehkä helpompaa antaa tilaa omille negatiivisillekin tunteille ja kuulostella paremmin itseä. Ja uskoisin miehenkin ymmärtävän ajoittaista kiukkuisuuttani paremmin kuin ensimmäisen raskauden koko 9 kuukautta kestänyttä veemäisyyttäni. Huh se oli kamalaa!



RV35+ Pystyin vielä lakkaamaan itse varpaankynteni. Ilman hikikarpaloita, puhinaa ja puuskutusta se ei onnistunut, mutta seisoma-asennossa jalka sohvapöydälle nostettuna sain sen tehtyä. Niin ylpeä itsestäni :D. 
Äitiysloma alkoi virallisesti ja aika omituista, että minusta tuntuu välillä siltä, että olisin ihan valmis palaamaan takaisin töihin kesäloman vieton jäljiltä.
Vietimme viimeistä kertaa Pojun kanssa yön mökillä. Päätin, että kotoa ei enää olla yön yli poissa, jos se lähtö tuleekin keskellä yötä.  



RV36+ Olen saanut vauvanvaatteita pestyä ja ajatuksissa on sairaalakassin pakkaaminen. Jokohan pikkuisen sängyt voisi pedata valmiiksi, vai pölyyntyvätkö turhaan, jos näin ajoissa petaa? Hengittäminen on ajoittain hyvin vaivalloista ja toivoisin vauvan laskeutuvan jo alemmas. Tosin sitten saakin juosta vessassa entistä useammin. Ihan kuin siellä ei jo nyt joutuisi ravaamaan ihan koko ajan. 
Yöt ovat toisinaan melko levottomia eikä hyvää asentoa meinaa löytyä. Joinain öinä olen hereillä vielä kello puoli neljä ja toisinaan nukun kuin tukki. Öisin valvoessa päähän on tullut ikäviä ajatuksia "Olenko sittenkään valmis?" Haluanko sittenkään tätä lasta?" Miten ihmeessä selviän tästä?" Ja kun nämä ajatukset tulevat yön pimeinä tunteina, ovat ne ahdistavuudessaan jotakin aivan järkyttävää. Olen huomannut, että oloa helpottaa kun ikävistä ja pelottavista ajatuksistaan avaa suunsa. Ja vielä helpottavampaa on kuulla, että ajatukset ovat täysin normaaleja eivätkä teekään minusta hirviö-äitiä. Tunteet ovat nyt pinnassa ja itku todella herkässä. Voihan hormoonit!!
Poju aloitti päiväkodin ja voin keskittyä nyt enemmän itseeni ja lepäämiseen kolmena päivänä viikossa. 
Hei tämän raskausviikon loputtua vauva on täysiaikainen:)! Uskomatonta!



RV37+ Kolmattakymmenettäkahdeksatta raskausviikkoa käydään. Vauva katsotaan täysiaikaiseksi, jos se nyt syntyisi. Mihin tämä raskausaika on oikein kadonnut. Tuntuu kuin se olisi kulunut lopulta vähän liian nopeasti.


RV38+ Olo käy koko ajan tukalammaksi. Välillä parempia ja välillä huonompia päiviä. Merkkejä synnytyksen käynnistymisestä ei ole. Kova touhuaminen saa välillä supistuksia aikaiseksi, mutta kun asetun aloilleni, ne loppuvat. Öisin tuntuu, että tukehdun ja vessassa saa ravata vähintään kaksi kertaa yössä. Liikkuminen on vaivalloista ja väsyn helposti. Yritän olla rasittamattani itseäni liikaa ja levätä, mutta usein huomaan ylirasituksen merkit liian myöhään ja lamaannuttava väsymys on saanut vallan. Sitten iskee kiukku. 
Syömisestä tulee joka kerta liian täysinäinen olo ja tekisi mieli oksentaa. 

Jos raskauden puoli väli oli suhteellisen seesteistä aikaa, eivät hermot meinaa kestää enää yhtään mitään.

Viimein sain pakattua sairaalakassin. 









RV39+ En jaksaisi enää yhtään. Esikoinen käy hermoille koko ajan enemmän ja enemmän ja huutoraivoan pienemmistäkin asioista. Kaikki muutkin ihmiset ovat vain ärsyttäviä. Olen muuttunut ihmishirviöksi:/.
Joinain öinä nukun ihmeellisen hyvin ja toisina taas herään kesken unien enkä meinaa saada millään uudestaa unen päästä kiinni.

Neuvolassa todettiin, että vauvan pää ei ole kiinnittynyt ja että vauva on melko ylhäällä. Tuntuu, että tämä on ensimmäinen vauva joka ei tule ulos.
Haluan raskauden loppuvan, mutta silti en haluaisi synnyttää. Pelottaa, että mitä se sitten tarkoittaa, kun olemme nelihenkinen perhe. Saanko enää koskaan nukkua? Kestääkö mielenterveyteni? Miten pärjään kahden lapsen kanssa? Miten esikoinen reagoi? Miten rakkautta riittää kahdelle? Oliko tämä sittenkään hyvä idea?
Voi hyvä luoja, mitä loppuhetken panikointia! Tässäkö vaiheessa raskautta pääni sanoo itsensä irti? Missä ovat kaikki järkevät ajatukset?



RV40+ Laskettu aika oli ja meni. Mitä enemmän raskauspäiviä kertyy sitä toivottomammalta tuntuu. Eikö tämä lopu ikinä?? Jännää miten mieli jaksaa juuri ja juuri joten kuten tsempata laskettuun aikaan, mutta siitä eteenpäin se alkaa antamaan pikkuhiljaa periksi.

Joka ikistä vihlaisua tulee analysoitua. Joko nyt alkaa tapahtua? Ja joka kerta saa pettyä. Joka saakelin aamu herään eikä yön aikana ole tapahtunut yhtään mitään. 

Pahoitteluni tästä valituksen määrästä. Nyt ei vain tunnu kovinkaan hyvältä.



Apua julkaisinko oikeasti tämän kuvan?!?!
RV41+ Ja tässä sitä edelleen kärvistellään. Huumori alkaa olla todellakin lopussa. 
41+4 yliaikaiskontrolli ja sitten alkoikin tapahtua...
Ja koska usein kaikkia kiinnostaa (minua ainakin), raskauskiloja kertyi kaikenkaikkiaan noin 18 kg.






Ei kommentteja