PAKSUNA: Raskausviikot 16-30

Raskausviikkoja on jo kertynyt roimasti ja olen kirjoitellut ylös milloin mitäkin viikkojen kuluessa.. 
RV 16 ja olo on pysynyt melko hyvänä pienoisia aamun yökkäilyjä lukuunottamatta. Liikunta on tältä viikolta jäänyt melko vähäiseksi ja laitan sen väsymyksen piikkiin. Onkohan hemoglobiinini lähtenyt laskuun, kun tälleen väsyttää?! Eiks mun nyt pitäis olla elämäni energioissa?!? Ehkä tämä on vain kevätväsymystä, ehkä.
IMG_0391.JPG
RV 17 taidan tuntea jo pieniä töytäisyjä vatsassani. Tuntuupa hassulta:). Vatsa on yhtäkkiä pulpahtanut esiin ja liika istuminen on alkanut vaivata alaselkää. Olo on ihan ok pienoista väsymystä lukuunottamatta. Kaikki taitaa olla siis ihan niinkuin pitääkin. Vaa'alla en ole uskaltanut käydä hetkeen;D. 
RV 18 Tähän viikkoon on kuulunut salitreeniä, väsymystä ja vatsatautia. Ihan niinkuin en olisi voinut jo ihan tarpeeksi pahoin ja sitten iskee vatsatauti. YÖK! Mies aloitti työt pitkän loman jälkeen ja taas totutellaan uudenlaiseen arkeen niinkuin joka kevät ja alkutalvi. Nyt on Pojun kuskaaminen päiväkotiin minun kontolla sekä ruoan valmistus. Tunutunut yllättävän raskaalta helpomman talven jälkeen, mutta kaipa tähän taas tottuu. Töitäkin on enää jäljellä vajaat kolme kuukautta ennen kesälomaa ja äitiysloman alkua. Hermot ova olleet tällä viikolla kumman kireänä.
RV 19! Kaamea nälkä ja makeanhimo koko ajan. Olen kyllä aina ollut todella perso makealle, mutta nyt nämä mieliteot vetää ihan överiksi. On se kumma, kun ensin alkuu  piti syödä koko ajan vähän väkisin, ettei tulisi niin huono olo ja nyt kun ei oo niinkään huono olo, niin keho ja mieli huutaa kokoajan jotain suuhunpantavaa. Yrtiän syödä pääasiassa terveellisesti, mutta kyllä joka päivä tapahtuu jotain retkahduksia karkin, suklaan tai jäätelön suuntaan. Mahtaakohan tuo paino lähteä todelliseen nousukiitoon ja saavutankohan taas lähemmäs 30 lisäkiloa, kuten aikaisemmassa raskaudessa? Toivottavasti näin ei tapahdu! Erona aikaisempaan raskauteen sentään liikun melko säännöllisesti. Käyn salilla 2-3 kertaa viikossa ja sen lisäksi yritän lenkkeillä. Juokseminen nostaa sykkeen nopeasti yli 150:n, joten yritän enemmänkin kävellä reipaasti, sauvakävelyä unohtamatta.
RV 20 Onpas tuntunut kiireiseltä viikolta. Johtuisiko vapun lyhentämästä viikosta. Rakenneultrassa on nyt käyty ja kaikki näytti olevan mallillaan. Vauvan sukupuolestakin oli arvailuja, mutt se pysyköön salassa loppuun asti;). Olo on ollut ihan hyvä, mutta salitreenit on tältä viikolta jääneet väliin ihan pelkästään siitä syystä, että kotonakin on pitänyt ehtiä välillä tekemään jotain järkevää, kuten siivota.
RV 21-24 Näillä viikoilla vaivana on ollut jatkuva närästys ja siitä saankin varmaan kärsiä loppuun saakka. Kaiken syömisen jälkeen olo on tympeä! Raskausviikolla 22 kävin neuvolassa ja painoa oli kertynyt 6 kiloa. Aikaisemmassa raskaudessa painoa oli tässä vaiheessa tullut jo yli 10 kiloa. Toki lähtöpaino oli nyt hieman korkeampi, eli mahdetaanko tässä loppujen lopuksi päätyä samoihin muhkeisiin mittoihin. En odota sitä todellakaan innolla! Jännää muuten, että neuvolakäyntejä on toisen raskauden aikana jotenkin tosi harvoin ja niitä on varmaan muutenkin vähennetty vuodesta 2009. Tuntuu, että aika itsekseen tässä täytyy odotella, kun pissatestit ja verenpainekin pitää nykyään ottaa itse. Toisaalta meneehän tämä toinen raskaus muutenkin vähän siinä sivussa, kun ei voi enää vaan työpäivän jälkeen maata sohvalla ja tuijottaa telkkarista Brison Break-maratooneja:).
lataus (6).png
RV 25-27 Aika kuluu vauhdilla, mutta välillä tuntuu, ettei kuitenkaan riittävän nopeasti. Nyt on alkanut esiintyä ajoittaista vitutusta, kun notkeus on norsun luokkaa ja omia varpaitakaan ei kohta enää näe. Vatsa on iso! Vielä pitäisi kolme kuukautta tätä mahaa kasvatella..ugh! Kesäloma on jo onneksi melkein nurkan takana. Vielä kolmisen viikkoa töitä jäljellä ja sitten ryntään (lue lyllerrän) kesälaitumille Pojun kanssa. Viileä alkukesä ei ole niinkään minua haitannut, koleamalla säällä minulla on ollut varmasti helpompi olla kuin kovassa helteessä tämän silmissä laajenevan olemukseni  kanssa. Helteitä ja kirosanoin maustettua tuskailua odotellessa.
lataus (5).png
lataus (4).png

RV 28 Vielä olen jaksanut liikkua sekä lenkkeillen että salilla.  Hengästyn kyllä paljon helpommin ja ylämäet ja portaat on yhtä huohottamista. Mieleala on ollut yllättävän hyvä ja taaksepäin katsoessani voin todeta, että tämä raskaus ei ole ollut kovinkaan pahaa tunteiden vuoristorataa, vaan yllättävän tasapainoinen olen kyennyt olemaan. Okei okei välillä hermot ovat olleet kireällä, mutta niinhän ne ovat välillä luonnollisesti ilman raskauttakin.
RV 29 Poju on olut tämän viikon Mammalassa ja olen voinut ottaa työpäivien jälkeen aika rennosti ja saanut tehdä mitä huvittaa. Salia ja kävelylenkkejä ja vähän puutarhahommia, niistä iltani ovat suurimmaksi osaksi koostuneet. Lämpötilat ovat viimein kohonneet kesälukemiin ja kesäfiilis kaupungissa on käsikosketeltavaa. Istuminen töissä alkaa olla melko sietämätöntä ja jaloittelutaukoja on otettava vähän väliä. meno mahassa on aika hurjaa eikä kivuliailta potkuilta ole voinut välttyä. Vielä toistaiseksi olen saanut öisin nukuttua, vaikkakin kyljen vaihtaminen alkaa olla aika raskasta.  Totesin miehelleni yksi ilta nukkumaan mennessä ähistessäni, että ei tämä raskaus olekaan enää niin kivaa. Johon mieheni, että "Niin, lasten tekeminen on raskasta" :D:D:D Jep, varsinkin miehille! Hän kyllä totesi tällä kertaa ihan oikeasti tarkoittavansa naisen näkökulmasta..
lataus (3).png
lataus (1).png
RV30 Nyt ollaan viikoissa uudella kymmenluvulla ja tietoisuus viikkojen vähenemisestä ehkä vähän jo hirvittää ja synnytyskin on käynyt useasti mielessä. Vaikkakaan en osaa synnytystä ainakaan toistaiseksi kovasti pelätä, koska en voi kuitenkaan lopulta asioiden kulkuun paljoakaan vaikuttaa. Synnyttäminen on minulle jotenkin jännä musta aukko, josta en saa otetta, vaikka kuinka yritän palauttaa ensimmäistä kertaa mieleeni, sitä ei vaan saa palautettua. Luonto on hienosti hoitanut tässäkin asiassa hommansa. En nimittäin olisi ryhtynyt tähän hommaan toiste, jos muistasin millaista synnyttäminen oli. Muistan nimittäin esikoisen synnytyksen jälkeen sanoneeni "Ei KOSKAAN enää." 
Selkä on alkanut vähän reistaamaan ja tukivyön hakinta tuli ajankohtaiseksi. Voin onneksi todeta siitä olevan paljonkin apua. 
lataus.png
Tästä sitten jatketaan viimeisellä noin kymmenellä viikolla.. Aika käy vähiin!












Ei kommentteja