PAKSUNA: Raskausviikot 1-15

Koska olen raskaana, en voi sivuuttaa asiaa myöskään täällä blogissani. Joten, jos raskausjutut eivät kiinnosta tippaakaan, kannattaa passata tämä postaus.
Olen koonnut alkuraskauden tuntemuksia päiväkirjamaisesti ylös ja tässä ensimmäisten viikkojen fiiliksiä..
(Rv 1-5,) 6. päivänä tammikuuta tein raskaustestin (eli raskausviikolla 4) ja siihen pompsahti kaksi punaista viivaa. Olin kyllä jo arvannut, että raskautta tämä täytyy olla, kun rinnat aristelivat ja alavatsaa nipisteli. Mutta pieni pelko kalvoi mieltä, että ne ovatkin kuukautiset, jotka siellä ilmoittelevat tulostaan. No eivät ne sitten ne olleet, vaan kyllä täällä nyt vauvaa odotellaan. Olin hyvin onnellinen tästä tiedosta, mies lähinnä shokissa. Ei meistä kumpikaan ollut ajatellut, että tämä näin nopeasti tapahtuisi. Eihän Pojukaan ihan ensikosketuksesta alkuaan saanut. 

Nyt 24.1. 6+jotain raskauviikolla olo on jäätävän kamala. Olin jo ehtinyt elätellä toiveita, että tämä raskaus olisi helppo ensimmäiseen verrattuna ilman sen suurempaa pahoinvointia ja mielialavaihteluja. Ja vielä mitä, nyt voidaan pahoin ja lujaa. Pystyssä on vaikea olla, mutta makuullakaan ei tarpeeksi hyvä. Koko ajan vatsassa velloo. Kaikki ruoka tekee hemmetin pahaa. Pitäisi syödä, ettei tule huono olo ja kun syö, on huono olo. Eihän tässä ole mitään järkeä. EN muistanut, että tämä on näin kammottavaa. Kummasti tämän olon keskellä ei ole helppo muistaa, että "ai niin tälle pahalle olollehan on loppujen lopuksi ihana selitys", vaan koko ajan päässä paukuttaa ajatus: "KAUAN TÄMÄ KESTÄÄ? MÄ EN KESTÄ ENÄÄ! LOPU JO!" 
2.2. RV 7+6 Huomenna tulee tasan kahdeksan viikkoa raskautta täyteen. Olossa ei ole tapahtunut muutoksia parempaan, vaan kokoaikaisella kokonaisvaltaisella oksetuksella mennään edelleen. Ja väsymys on jotain uskomattoman lamauttavaa. Töissä olen käynyt ihan normaalisti yhtä poissaoloa lukkunottamatta. Junamatkat aamuisin ovat yhtä tuskaa. Istun oksennus kurkussa naama kaulahuiviin haudattuna odottaen saapumista päätepysäkille. Yökkäillen kävelen kohti työpaikkaa miettien, että miten helvetissä tämäkin raskaus on tällainen!?!? Vielä kun henkinen puoli prakaa, niin tämähän on toisinto reilun viiden vuoden takaisesta. 
ONNEKSI on talvi ja mies on kotona ja hoitaa Pojun päiväkotirumbaa ja perheemme ruokahuollon. Ilman miehen suurta apua tämä voisi olla vieläkin kammottavampaa. 
Joo tiedän valivalivali..olisit tyytyväinen ja onnellinen ja kiitollinen, kun olet yleensäkin tullut raskaaksi. Kyllä ehdottamasti olen kaikkea tuota edellä mainittua, mutta niin karulta kuin se kuulostaakin, syö tämän hetkinen olotila onnen tunnetta ihan väkisinkin, vaikka kuinka yritän ajatella positiivisesti. Toivon niin kovasti, että saisin vielä nauttiakin tästä raskaudesta. 
Hankin tänään Sea Band-pahoinvointirannekkeet ja toivon, että saisin niistä apua, jos oikein kovasti uskon niiden tehoon.
9.2. Rv 8+6 Huomenna tulee yhdeksän viikkoa täyteen. Tällä viikolla pystyin jopa parina päivänä hiihtämään. Tosin toisella kerralla huonolla menestyksellä, koska suksien pohjiin tarttui varmaan kaksi senttiä lunta ja olin pari kertaa turvallani. Siellä mä sitten kiroilin ketarat ojossa keskellä metsää. Hemmetti, että harmitti, kun olin lähtenyt niin hyvillä mielin matkaan ja kävikin miten kävi.
Noh parin paremman päivän jälkeen paha olo palasi ja aamut alkaa edelleen yökkimällä eikä olo juurikaan helpotu missään vaiheessa päivää. HUOH! Väsymys on myös aivan tolkuton. 
 15.2. Rv 9+5 ja huono olo jatkuu. Olen tällä viikolla saanut käytyä pitkillä sauvakävely- sekä hiihtolenkillä. Odotan milloin pystyisin menemään taas salille. Tällä hetkellä sisällä treenaaminen tuntuu jotenkin hyvin vastenmieliseltä eikä näillä tutisevilla käsillä kauhean suuria painoja nosteltaisikaan. Ultraan on kaksi viikkoa aikaa enkä millään malttaisi odottaa. Vatsaa turvottaa kovasti ja tuntuu että näytän vatsan seudulta hyvinkin paljon lihonneelta enkä ainakaan yhtään raskaana olevalta. 

21.2. Rv 10+4 kerroimme tuleville isovanhemmille uutisen. He olivat odotetusti onnellisia uutisesta. Helpottavaa, että ei tarvitse enää heiltä asiaa salata ja voi käydä kylässäkin. Olotila jatkuu huonona ja alkaa käymään toden teolla voimille ja etenkin hermoille.

25.2. Rv 11+1 Olotila on edelleen hirveä. Kuvittelin, että näillä viikoilla alkaisi jo pikkuhiljaa helpottamaa, mutta tuntuu, että tämä menee vain pahempaan suuntaan. Liikunnan harrastamiseen ei ole voimia ja tuntuu että turpoan muodottomaksi. Ultraan on aikaa enää muutama päivä. Jännittää.
Mies kertoo salitreenistään ja mun tekis mieli purskahtaa itkuun.

6.3. Rv 12+3 Maanantaina oli eka ultra ja kaikki näytti olevan kunnossa. Olipas se jännää, eikä kyyneliltäkään säästytty, kun kuulin ensimmäistä kertaa maha-asukin sydämen sykkeen. Meinasimme saada miehen kanssa mojovan riidan aikaikaseksi sairaalan odotustilassa, kun ilmoitin että haluan kakkosultrassa tietää vauvan sukupuolen ja mies onkin asiasta sitten eri mieltä. Hän ei kuulemma kestä sitä showta mikä alkaa vaateostosten myötä, kun sukupuoli selviää. No en kyllä ajatellut vauvaa vaatteetta pitää sen synnyttyä, joten vaateostokset ovat välttämättömyys ennen syksyä, tiedetään sitten tulokkaan sukupuoli tai ei, joten siltä "showlta" ei tulla missään tapauksessa välttymään:). Onneksi kätilö kutsui meidät tutkimushuoneeseen ennen kuin äänet alkoivat tosissaan kohota ja tavarat lennellä;). Saapa nähdä pääsemmekö tässä asiassa yhteisymmärrykseen. 
Tällä viikolla oloni on ollut huomattavasti parempi enkä ole kuin yhtenä aamuna joutunut juoksemaan vessaan yökkäilemään. Olen käynyt jopa sauvakävely-juoksulenkillä sekä ensimmäistä kertaa melkein kahteen kuukauteen salilla. Kyllä liikunta vaan tekee hyvää. Urheilun jälkeen nälkä on kahta kauheampi ja koska nälkä aiheuttaa useimmiten pahoinvoinnin, on urheilusuorituksen jälkeen pakko muistaa syödä runsaasti, koska muuten paha olo yllätää viimeistään aamulla.   
Vatsaa ei oikein pysty enää vetämään sisälle ja tuntuu hassulta huomata, ettei vatsan pömpötys olekaan enää ihan pelkkää läskiä:).
Näistä muffinsseista on ihan pakko sen verran mainita, että ovat ihanan ystävän tekemiä ja aivan mielettömän herkullisia :P

13.3. Rv 13+4 viikkoa täynnä ja ihan paska viikko. Töissä olin oikein kahtena päivänä:/. Tästä ei voi olla suunta kuin ylös päin.
22.3. Rv 14+6 Tämä viikko on ollut huomattavasti muita parempi ja olen pystynyt liikkumaan jopa viitenä päivänä ja ollut joka päivä töissä. Jippii!Uskaltauduin jopa Body Pump-tunnille ja nyt kävely on melkoise vaikeaa pitkästä tauosta johtuen. Täysin pahoinvointi ei ole kadonnut, mutta olo on joka tapauksessa huomattavasti energisempi. Sitä keskiraskauden todellista energiapuuskaa tässä odottelen. Mutta ei kai se ihan kaikille tulekaan?
29.3. Rv 15+6 Takana hyvä viikko melko virkeän ja hyvän olon kanssa. Alkuviikolla työpäivän lisäksi salia ja lenkkelyä ja loppuviikosta Amsterdamin matka miehen kanssa kaksin. Välillä on saattanut jopa hetkeksi unohtua, että olen raskaana:). Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin ja kohta kai tuo vatsakin alkaa ihan oikeasti kasvaa.

Tänne asti päästy. Vielä olisi aika monta viikoa edessä. Niistä lisää tuonnempana..

Ei kommentteja